Uncategorized

Mikä tekee politiikasta niin kiehtovaa?

Tässä joulun kynnyksellä ajattelin kirjoittaa näkemyksistäni, mikä omasta mielestäni tekee politikasta, poliittisesta toiminnasta ja päivän politiikan seuraamisesta niin kiehtovaa.

Vaikka itselläni on luonnontieteiden koulutustausta, maailmankuvani on laajentunut vuosien varrella entistä laajemmaksi ihmisläheisempään lähestymistapaan tutustuessani enenevissä määrin aitoihin humanisteihin ja laitapuolen kulkijoihin ollen avoin kaikille maailman ilmiöille ja ihmisen elämän muodon ilmentymille suhtautuen kaikkeen terveen kriittisesti.

Nykyisin en roiku pelkän teknisen kiinnostukseni takia Internetissä, en ole enää pitkään roikkunut, kuten aloitettuani verkon pimeällä puolella 1997-1998 -tienoilla. Olen suuri sosiaalipornon ystävä, ja pidän ihmismielen laadun tutkimisesta, varmaan se sai minut myös lukiossa kirjoittamaan reaalissa sosiologimaiset vastaukset psykologian vuoden 2002 ylioppilastehtäviin. Tai sitten innoittajana psykologian kurssien edetessä toimi Liedon lukion innostava psykologian opettaja, filosofian maisteri Juhani Soininen, joka kuulemma vielä opettaa kyseisessä oppilaitoksessa ja on laajentanut harrastussrepertuaariaan viineistä metsästykseen.

Netti on täynnä mitä mielenkiintoisimpien ihmisten mielipideblogeja, artikkeleita ja muita kirjoituksia, jotka on hyvää sosiaalipornoa punavihreän ajatusmaailman ja kohtalaisen laajahkon ihmiskuvan omaavan kannalta. Lukio-aikanani oikeastaan ainoa viikottainen sosiaaliporno-annos ja sen saaminen tuli aika hyvin täytetyksi kuunnellessani aina sunnuntain ja maantain välisenä yönä Radio Suomesta lähetetyn psykologian tohtorin, entisen Helsingin apulaiskaupunginjohtajan Pekka Saurin  luotsaamaa Yölinja-ohjelmaa. En koskaan itse soittanut ohjelmaan, mutta voisin kuvitella soittavani ohjelmaan, mikäli kyseinen ohjelma olisi vielä viikottaisessa ohjelmataulukossa aktiivisena eetterissä.

Löydän erilaisista poliittisista keskusteluista, kannanotoista ja aiheista paljon sosiaalipornoa, sillä sitähän niissä on ja välillä ihan huvittuu, kun näkee ta kuulee porvarien puhuvan lämpöisiä.

Oma hakeutumiseni ensin tulevaisuuden vasemmistoon ja myöhemmin koulutusvasemmiston jäseneksi sai kipinän siitä, että halusin vaikuttaa tai olla edes jollain tasolla olla mukana poliittisessa toiminnassa kotikaupunkini Turun alueella nyt ensin, vaikka seurraan valtakunnan, ja mitä enenevissä määrin myös Euroopan tasolla tapahtumia ja on hienoa olla lyömässä hanttiin eliittien kyykytystä, joka kohdistuu tavallisten kansalaisten, tai syrjäytyneiden aseman heikentämiseksi.

Tajusin ala-asteen loppupuolella, että sama mitä tekee, avain menestykseen on verkostoituminen muiden ihmisten kanssa, jotka tekee tai ajattelee samankaltaisesti tai tekee samaa asiaa. Sekin, että ihmiset järjestäytyy esimerkiksi poliittisten puolueiden muodostamiseksi, tai vaikkapa vain mielenosoitukseen eliittipolitikkoja vastaan, jotka toimivat epäinhimillisesti tai vaikkapa mielenosoitukseen vastustaen turkistarhausta, on luontaista ihmisen käyttäytymiselle, en tiedä, onko ihmisellä taipumus ohjelmoituna perimään taipumus kollektiiviseen käyttäytymiseen yhteisten oman ryhmän sisällä sovittujen yhteisten intressien eteenpäin viemiseksi tai niiden saavuttamiseksi, mutta pyrkimykseksi ainakin saavuttaa ne.

Pidän avoimuudesta ja vapaudesta sekä mahdollisuudesta tuoda oma mielipide julki, Suomesssakin on onneksi sananvapautta vielä jäljellä, mutta kaikkiin mielipiteisiin tosiaan on mahdotonta yhtyä, eikä niin pidäkään olla. Mielipiteiden vastakkainasetteluhan synnyttää anarkismin, kun mielipide-erot saavuttavat tarpeeksi suuren kannattaja-yhteisön. Kai joku valtio-oppinut on tutkinut myös järjestäytynyttä, positiivista anarkiaa, sille lienee joku akateeminen termikin, mutta en tiedä sitä.

Kuuntelen mielelläni, kun talouden tohtori, pankkiiri Björn Wahlroos puhuu julkisuudessa, ymmärrän hänen kannanottojaan, mutta se ei ole sama asia, että todellakaan allekirjoittaisin kaikki hänen mielipiteensä. Mielipiteet, ja puheet perustuu ihmisen omaan taustaan, identiteettiin ja maailmankatsomukseen ja mielestäni ihmisyydessä se on oleelllista, että ihmiset oppisivat suvaitsemaan erilaisista taustoista, erilaisen elämän eläneitä ihmisiä, ja heidän kannanottojaan enemmän ja avoimemmin. Olen lukenut Raamattuakin, olen omistanut oman Raamatun seitsemän-vuotiaasta saakka, joka on yhä kirjahyllyssäni, mutta se ei ole aiheuttanut mitään sellaisia ahaa-valaistumisia tai kokemuksia elämässäni, että pitäisin Kristinuskon Raamattua ainoana oikeana tienä löytää totuus tästä maailmasta. Kai sopisin kriittisellä suhtautumisellani Raamatun oppiin teologiksi, mutta avoimen väylä ei tarjoa ainakaan Turussa teologiaan syventymisen mahdollisuutta. Lukiossa kävin ainoastaan pakoliset uskonto-kurssit, enkä siis kirjoittanut ylppäreissä sitä. Lukiossa olin muutenkin melko huithapeli läksyjen suhteen, joka on yksi asioista, jonka tekisin toisin, jos aikakone olisi keksitty. Mutta AMK-paperit oli ihan hyvät, joilla lopulta valmistuin tietojenkäsittelystä, eikä kasvatustiedekään mitenkään nollatasolla edennyt suorittaessani kasvatustieteen perusopinnot Turun kesäyliopistossa vuonna 2003.

Nykyään monesta vastoinkäymisestä huolimatta ja asiasta, jotka haluaisin elämässäni olevan toisin, siitä huolimatta elämä janottaa nykyisin. Enkä tarkoita kolmosolutta, tai muitakaan mallasjuomia tai alkoholia enkä pelkästään Lapinlahden Linnut -kokoonpanon musiikkivideota, vaan kaikki elämästä jotain tajuavat, kun kerta tänne on synnytty, mitä ”Elämä janottaa” -tarkoittaa.

Ihmissuhteet, läheiset ihmiset ja politiikka on elämässä suolaa, joka pistää myös janottamaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s