Uncategorized

Rationalismi versus Empirismi

Usein vastakkainasettelun, joskaan ei toisiaan poissulkevat rationalismi ja empirismi ovat tietoteorioita, joissa rationalismi korostaa kaiken tiedon olevan järjen käyttöön perustuvaa, kun taas empirismi pohjaa kaiken tiedon olevan aistihavaintoihin perustuvaa.  Monet esitetyt tietoteoriat ovat kuitenkin näiden sekoituksia.

Siinä, missä rationalisti voi luoda kokonaisen filosofisen järjestelmän logiikan ja deduktiivisen päättelyn kautta, empiristi tarvitsee aistihavainnon, ja induktiivisen päättelyn tuloksena syntyy tieto olemassa-olevasta kohteesta.

Aiemminkin olen kirjoittanut tähän blogiini perehtyessäni David Humen tapaan käsittää induktiivista päättelyä nimenomaan filosofiassa, ja tämä rationalismin ja empirismin vastakkain-asetteluun tutustuminen tuli elämässäni ajankohtaisesti lukiessani kasvatuspsykologian tenttikirjaa.

Esimerkiksi luonnontieteissä jokin teoria voidaan todistaa koetulosten perusteella induktiivisesti oikeaksi, ja tehdyn tutkimuksen tai monien tutkimusten valossa voidaan luoda teoria jostain maailman ilmiöstä. Käyttäytymistieteissä, joissa psykologian näkökulmasta ihmisen toimintaa tarkastellaan yksilötasolla, havainnot ihmisen käytöksestä mahdollisimman laajasti voivat johtaa johonkin yleistykseen, mikäli usean käytöstutkijan havainnot täsmäävät toistensa kanssa ja näin ollen saadaan ehkä luotua jokin yleispätevä teoria liittyn yksilön käyttätymiseen.

Wikipediasta, kun luin molemmat termi-artikkelit, maltillinen rationalismi ei käsittääkseni johda kovin pitkälle, vaikka on sanottu, että ihmisen arkitoiminnassa on kolme neljäsosaa empiriaan pohjautuvaa toimintaa ja ihmisen tiedon hankinnassa. Radikaalimpi suunta rationalismissa pitää järkeä tai sen käyttöä ”ainoana tienä totuuteen”.

Kasvattajan ja kouluttajan näkökulmasta lienee tärkeää, että oppijoille tarjotaan laaja-alaisesti sellaisia mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä havaintoja, jotka kytkeytyvät heidän mielenkiintonsa ja minuuden keskiössä olevan identiteetin kehityksen kulloiseenkin vaiheeseen. Esimerkiksi ohjelmointikoulutusta ei voi ajatella varhaiskasvattajana samanlaisia ärsykkeitä tarjoten, mitä esimerkiksi aikuisopiskelujoille jo pelkästään siitä syystä, että varhaislapsuuden minä-kuvan kehitys on vielä kesken, ja vaikka se on keski-iässäkin vielä kesken, eikä psyykkinen prosessi, taistelu ihmisen elämän tehtävistä ja maailmasta selvitymiseen valmistu ehkä koskaan

Toisaalta havainnon ajan ja paikan tärkeys ovat myös oleellista, koska sosiokulttuurisesta kasvuympäristöstäkään ei voi irrottautua. Esimerkiksi länsimaalaisena aina silloin tällöin kiinalaisessa ravintolassa nauttimani lounas tai sen päätteeksi en voi nostaa länsimaalaista aterinta, haarukkaa, pystyasentoon riisikuppiin, koska ravintoloitsija on kasvanut kiinalaisessa kulttuurissa, joka tarkoittaa siellä kuolemaan liittettyä viestiä.

Hylkäsin jo maltillisen rationalismin. Paras sekoitus lienee radikaalimpi rationalismin oppi-suuntaus ja jykevän empirismin keinoin hankittu havainto-aineisto, jonka perusteella tietoa lähdetään luomaan. On totta, että biologisella perimälläkin ja aiemmilla elämän kokemuksilla on vaikutusta, mihin ihminen kiinnittää huomionsa, sama asia voi saada kahdessa eri yksilössä täysin päinvastaisen kokemuksen. Esimerkiksi ekonomi ymmärtää pankkimaailman eritavalla, mitä kasvatustieteilijä tai vaikkapa filosofi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s