TSYK-bändimuistema 1999

Wild Sounds TSYK –aikaisten kahden videotallenteen digitoijan muistelu Wild Sounds –ajasta (Jere Sumell, 2018)

Nimeni on Jere Sumell, ja olen tätä dokumenttia kirjoittaessani 35-vuotias marraskuussa 2018. Aloitin dokumentin kirjoittamisen murtuneen ja kipsatun kirjoituskäteni kanssa tiistaina 27.11.2018 ennen kahden musiikkitaltion digitointia, jonka olisi tarkoitus tapahtua torstaina 29.11.218 Turun pääkirjastossa musiikkiosastolla.

Creative Commons -lisenssi
Wild Sounds TSYK –aikaisten kahden videotallenteen digitoijan muistelu Wild Sounds –ajasta, jonka tekijä on Jere Sumell, on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Perustuu teokseen osoitteessa https://jeresumell2017.wordpress.com/tsyk-bandimuistema-1999/.

Tämän muistelmakirjoituksen lisenssi ja vastuunrajoituslauseke

Tämä muistelmadokumentti on julkaistu Creative Commons –lisenssin alaisuudessa. Varsinainen muistelmateksti edustaa kirjoittajan (Jere Sumell) omaa näkemystä tapahtumista, ihmisistä ja muista mainittavista asioista, ja mahdolliset virheet joissain yksityiskohdissa saattaa olla virheellisiä, koska kirjoitus on laadittu puhtaasti oman muistelun varassa, eikä aiempaa kirjallista dokumentaatiota enää ole saatavilla. Kahden digitoidun video-esitysprojektin mukana työskenneillä ihmisillä saati Turun Suomalaisen yhteiskoulun kenenkään henkilökunnan edustajalla 1990-lopulla siellä työskennelleistä ei ole ollut vaikutusta tämän kirjoittajan subjektiiviseen muistelmakirjoituksen muotoon tai ulkoasuun tai valittuun julkaisulisenssiin.

Kirjoittajan subjektiivinen muistelmateksti aiheesta Wild Sounds ja kahdesta bändistämme tehdystä videotallenteesta.

Syntyperäisenä turkulaisena hakeuduin vuonna 1997 legendaariseen ylä-asteen ja lukio-opetusta järjestävään vanhoillisia toiminta -ja roolimalleja edustavaan Turun Suomalaiseen Yhteiskouluun suorittamaan ihan kelpo todistuksella ylä-aste –aikaani. Samoihin teinivuosiaikoihin aloitin myös yksityisten kitara-tuntien ottamisen Sävel-Askel Oy:ssä. Klassinen kitara vaihtui nopeasti sähkökitaraopintoihin. Wild Sounds –yhtyeen tarina alkoi ollessani kahdeksanneella vuosiluokalla vuonna 1998, tai oikeastaan jatkui. Jatkumissanaa voi käyttää sen puitteissa, että bändin yksi perustajajäsenistä kitaristi Tapio Lindholm muodosti yhdessä basisti Jarno Satopään ja rumpali Juho Roivaksen kanssa kolmen soinnun rock-yhtyeen ja tämä kolmikko bändistä on varhaisin muistoni heidän yhteisesiintymisetä koulun tiloissa. Tapio, Jarno ja Juho olivat yhden vuosiluokan alemmalla asteella kanssani, joka on yksi syy, miksi oma osuuteni bändissä päättyi melko pian saatuani päätösluokan päästötodistuksen.

Näin usein Tapion samassa linja-autossas lähdettyäni kotiin koulusta, ja kerran aloitettuani keskustelun, kävi ilmi, että Tapion perhe asui muutaman sadan metrin päässä omasta perheen lapsuuden elinympäristöstäni ja kävi ilmi myös, että hänellä oli sama kitara-opettaja joka itsellänikin oli. Tapio oli kertonut tapaamisemme yhteensattumista Matti Sillanpäälle, joka oli hyvä sekä tarkka ja perusteellinen yksitysopettaja Sävel askel Oy:ssä noihin aikoihin, heitti Tapiolle ilmoille ajatuksen ,että miksemme soittaisi yhdessä.Ei kestänyt kauaakaan ,kun eräänä päivänä Tapio kysyi, haluaisinko liittyä kakkoskitariksi heidän bändiinsä. Tottakai suostuin, ja rumpali Juho ehdotti aluksi, että bändin nimeä pitäisi vaihtaa ehkä, koska kertomani aiempi kolmen soinnun rock –yhtye käytti ruotsinkielistä nimeä ”Tre Bis”, joka ei tietenkään enää kuvannuutta kokoonpanoa, koska liityin neljänneksi jäseneksi. En muista, kenen keksintö oli ”Wild Sounds”, mutta itse ainakin kommentoin muistaakseni se, että bändin nimeä ei ehkä kannattaisi sitoa enää jäsenmäärään ja se voisi olla kaksi-osainen. Lopulta esiinnyttiin virallisesti ”Wild Sounds” –artistina.

Itse osallistuin Turun suomalaisen koulun järjestämään kulttuurikilpailuun kaikkina vuosina, jotka vietin kyseisessä vanhoillisessa oppilaitoksessa. Ensimmäisenä vuonna saavutin kolmannen sija ”Muut soittimet” –sarjassa soittaessani koskettimilla yhden Mozartin palan ,mutta minulla ei ollut mitään jakoa sen hetken kyseisen sarjan voittaneeseen yhdeksäsluokkalaiseen naishanuristiin, joka ansaitsi todellakin voiton. Kahdeksannella luokalla saavutin klassisella kitaralla kakkossijan kitara-sarjassa ja ensimmäinen bändini, jonka olin perustanut ikätoverini kanssa seitsemännellä luokalla, tai oikeastaan jo ala-asteen kuudennella, saavutettiin kolmas tila bändisarjassa. Ollessani yhdeksännellä luokalla oli Wild Soundsin kultavuosi sen aikajakson tiimoilta, mitä itse olin kokoonpanossa. Esiinnyimme kahdeksannen vuosiluokan musiikkiryhmälle estettyämme tanskalaisalkuperän omaavan kappaleen ”I will stay”. Tapioon tutustumisen myötä oma musiikkikuuntelu-repertuaari laajeni sen hetkisestä rock, sekä –metalli ja myöhemmin maailmanlaajuista suosiota nauttivista kotimaisista vienti-metallibändeistä roots,iskelmä ja –folk musiikkiin jopa. Tapion kautta innostuin CCR:stä, Agentsista, rautalankainstrumentaalibändeistä brittien The Shadowsista ja Yhdysvaltalaisesta The Ventureksesta enemminkin ja tottakai kotimaisesta Hurriganesista. Shadowsin nyt mainittuani kerron, että ensimmäinen kitaraläksyni sähkökitaralla oli ”Apache”, joka varmaankin maailman tunnetuin kitarainstrumentaali mielestäni. Kuulin ensimmäisen kerran I will Stayn muuten kirpputorilta ostamastani ”Hurriganes – live in Stockholm 1977” –klassikkolevystä ja aluksi luulin sitä ganesin omaksi kappaleeksi, mutta ikää kun tuli lisää ja maailmankatsomukseni on laajentunut selvästi vähemmän itse-keskeisemmäksi, kriittisemmäksi kaikkea tiedoksi väitettyä vastaan sekä kun ihmisenä olen kasvanut erityisesti yoiset ihmiset kunniottavasti huomioon ottavaksi ihmisläheisellä lähestymistavalla olen tajunnut, että kyseessä on tanskalaisten Lundgren-veljesten perustaman ”The Lollipops” –yhtyeen hitti alun perin.

Wild Souns soitti kaikki kappaleet instrumentaalina, eikä edes kokeiltu laulajaa missään vaiheessa. Nyt vuonna 2018 olen siirtynyt enemmän Karaoke-laulu-esiintyjäksi, kuin puhtaasti instrumentaalikitaristiksi, vaikka soitan yhä omaksi ilokseni ja olen julkaissut tuottamaani musiikkia jonkin verran Internetissä vaasti kuunneltavaksi.

Samana vuonna, kun esitimme musiikkiluokassa videotallenteelle tallennetun oman versiomme ”I will Stay” –kappaleesta, latasimme suuret odotukset saman vuoden kulttuurikilpailun bändisarjaan. Odotimme tuloksia jännityneenä ilmoitustaulun lähellä istuessamme, kun koulun silloinen teitittelyä edellyttävä koulun rehtori Aulis Jantunen saapui kiinnittämään ilmoitustaululle vuoden kulttuurikilpailun tulokset. Säntäsimme oitis tarkistamaan tulokset, ja kohtalomme oli kakkossija. Kysyimme myöhemmin koulun musiikinopettajalta, joka oli ollut yksi kolmesta tuomariston edustajaksi voittajien voittokriteereitä ja perusteluja, hän viittasi rytmiongelmiin, joita muistaakseni meillä oli kyllä jonkin verran lavalla ollessamme estettyämme kolmen siunnun blues-instrumentaalia ”I Worried about my Baby”. Oma mielipiteeni on se, että koko yläasteaikanani kun yksi ja sama bändi voitti joka kerta bändisarjan, perustui siihen, että heillä oli kokoonpanoon sopiva vokalisti bändin kokoonpanossa, vaikka henkilökohtaisesti en pitänyt heidän musiikistaan.

Vaikka jäätiinkin viimeisenä ylä-aste-vuotetani toiselle sijalle bändisarjassa, meidät kuitenkin kutsuttiin koulun iltamiin esiintymään illan viimeisenä numerona ennen iltamien päättymistä ja samassa tilaisuudessa oli myös palkinnot jaettuna fyysisetsi kunniakirjojen kera. Kyseinen esiintymisemme sisälsi kappaleet ”I will Stay”, ”Prod Mary”, ”Lo-Hi –rock”, ja ” I worried about my baby”. Sama taho, joka filmasi musiikkiluokka-esiintymisemme, filmasi koostevideon myös kyseistä iltamista ja taltioi parhaan konserttimme siihen asti ja oikeastaan sillä kokoonpanolla koskaan myöheminkään kokonaisuudessaan.

Muistelen yhä kyseistä iltamakeikkaa välillä aivan tuntuen, että siitä olisi kovin lyhyt aika sen tapahtumisesta. Koin sisälläni olon niin huumaavaksi soittaessani siihen asti isoimmalle yleisölle koskaan parhaiden bändikavereidemn seurassa, että se tunne oli parempi, mitä jopa muutama vuosi myöhemmin ensikännien ottaminen sai aikaan. Myöhemmin murtuneen kirjoituskäteni kanssa viettämäni vuorokaudet TYKSissä ja Kaskenlinnassa ei tuottanut yhtä huumaavaa tunnetta, vaikka sainkin runsaasti kipulääkkeitä, kahta erilaista unilääkettä joka ilta ja ensimmäinen kokemukseni 10 milligramman Diapam –annoksesta, joka oli ensitapaaminen kyseisen lääkkeen kanssa, aiheutti hyvän fiiliksen minussa, mutta iltamakonserttimme huumaava tunne, että sai esiintyä niin suurelle yleisölle, oli paljon voimakkaampi.

Ensimmäisenä iltana aluksi saavuttuani osastolle Turun yliopistollisessa keskussairaalassa minulta mitattiin 1,7 promillea verestä, ja ennen nukkumaanmenoa minulle tuotiin 10 milligrammaa Diapamia ja Ketipinoria, joka vaikutta ahdistuneisuuteen ja toimii pääasiassa unilääkkeenä. Ketipinorin otosta noin 25-30 minuutin päästä nukahtaa melko varmasti. Tapasin seuraavana aamuna lääkärin ja keskustelin hänen kansaan, ja hän sanoi, että määräsi Diapameja minulle alkoholivieroituslääkkeeksi.

Bändin ykköskitaristi Tapio Lindholm on nyt kirjoitushetkellä läheisin suhde entisiin Wild Sounds-jäseniin. Olemme Facebook-kavereita ja vaihdamme välillä kuulumisia. Hän opiskeli lukion ja armeijan jälkeen ammattimuusikoksi itsensä, ja parhaillaan elättää isän roolissa perhettään kiertämällä Suomea eri kokoonpanoissa sen lisäksi, että hän opiskelee Jyväskylässä musiikkipedagogiksi. Basisti Jarno valmisti väitöskirjan Turun yliopiston lääketieettiseen tiedekuntaan ja käsitykseni mukaan hän työskentelee Helsingissä HUS:issa neurokirurgina. Rumpalistamme Juhosta minulla on vähäisimmät nykyhetken tiedot, en tiedä mitä hän tekee nykyään. Tapasin hänet viimeksi Maariankadun ja Braahenkadun risteyksessä vuosien 2002-2003 –tienoilla ja kertoi muistaakseni olevansa ala-asteella kouluavustaja, jota samaa itsekin tein työmarkkinatuella silloin. Itse en työelämässä, mutta sain suoritetuksi valmiiksi vuoden 2017 helmikuussa Liiketalouden ja hallinnon tradenomi-tutkinnon Informaatioteknologiassa, mutta en löytänyt valmistumisen jälkeen oman alani töitä Julkaisin huhti-toukokuussa omakustanne-runokokelman kansaivälisellä myyntisopimuksella saksalaisen kustantajan kautta. Se sisältää valikoituja tekstejäni Turun AMK-opiskeluajaltani vuosilta 2014-2017. Ainakin toistaiseksi se on myynyt tätä muistelmaa kirjoittaessa äärimmäisen heikosti. Olen pistänyt kyseisestä teoksestani Turun kahdessa ppubissa nimikirjoituksellani ja omistustekstillä kaksi fyysistä kopiota ilmaiseksi jakoon. Voi olla, että teos löytyy vieläkin ravintola Daily Newsin kirjahyllystä Yliopistonkadulta, jollei joku ole varastanut sitä sieltä. Toisen kopion pistin eräänä karaoke-illanviettoni yhteydessä jakoon kävelykadulla sijaitsevassa Karaoke-Thai-food-Bar Pub Pelimies-kapakassa, mutta käsitykseni mukaan sen toiminta on jo päättynyt. Omakustannerunokirjaani on siis fyysisiäkin kopioita maailmalla liikkeellä ja Turussakin, vaikka se on ostettavissa myös virallisena e-kirjanakin.

Idea kahden Wild Sounds –videotaltioinnin digitointiin lähti liikkeelle siitä, kun vhs-nauhuria en enää omista, ja muusikko Tapiokaan ei omista sitä enää, kun kysyin mahdollisuuksista digitoida omaan muisteluarkistoon kyseisiä pätkiä hänen toimestaan, niin päädyin varaamaan digitointilaitteeseen ajan Turun pääkirjaston musiikkiosastolle. Se on muuten vuonna 2018 ainoa paikka Turun kirjastoihin nähden, missä vielä voi digitoida vanhoja VHS-nauhoja- Vuosien 2014-2016 välisenä aikana digitointilaite löytyi myös musiikikirjaston lisäksi Runosmäestä, Ilpoisista, sekä Varissuolta. Tiedustelin nykytilannetta, niin laitteet on menneet rikki, eikä kirjasto enää ole investoinut näköjään uusiin, joten musiikkiosasto on ainut paikka vhs-digitointiin ilmaiseksi ajanvarauksella. Koen kyseisten videopätkien digitoinnin lähinnä turkulaiseksi kulttuuriteoksi, joka sisältää palan turkulaista koulubändihistoriaa 1990-lopusta ilan, että saavuttaisin minkään valtakunnan taloudellista hyötyä tekemästäni työstä

Turussa, 27.11.2018 muisteli näin yläaste-aikaista Wild Sounds bändiä ja kaikkia mukana olleita ja itsensä muistelun pohjalta itsensä tunnistavia, tai jotai muistoja heränneitä ihmisiä kunnioittaen,

Jere Sumell, vasemmistoliitto, tradenomi (Tietojenkäsittely).